Vihdoin kotona, viikko reissussa ja sen huomaa. Pihassa lumitöitä, rappuset lumenpeitossa. Mökki oli kylmä, kun lähtiessä laskin lämpöpatterit viitentoista, kolmessatoista oli lämpö pysynyt. Ensimmäiseksi puita uuniin ja hellaan tuli. Niin kotoista lämpöä tulee elävästä tulesta. Linnuille jyviä lintulaudalle. Onneksi Kissa oli mukanani, ei tarvitse sitä sotkua korjailla. Viikon postit postilaatikossa, verottaja oli muistanut ja vakuutusyhtiö, muutamia kirjeitä. Mainoksia, mainoksia, mainoksia. 

Vihdon viimeiset joulutavarat korjasin yläkomeroon, tontut ja kyntteliköt , odottamaan ensi joulua. Kuuset jotka joulunaikaan tökkasin vain rautakangella tekemääni reikään, "kasvavat"niin kauniisti lumen peitossa, keskellä pihaa, pienenä metsänä, ihan kuin olisivat siinä aina kasvaneet. Pitääkin kaivaa potkuri esille, se luistaisi nyt hyvin ja lenkit sujuisivat vikkelästi potkutellen.

Metsäkoulun läksyjä rästissä, lähipäivät taas lähestyvät.

Äidin kunto huonontunut. Surullista. Itkettää kun ajatteleekin. Voimakas tahtonainen ja elämä kutistaa ja pakottaa alistumaan. Ruumis kuihtuu mutta luonteenpiirteet pysyvät, periksi ei anneta.