että se läpi menisi. Vaan menipä kuitenkin. Suoritin nimittäin metsästäjätutkinnon. Ensin kolme iltaa, kolme tuntia illassa, opetusta, hyviä kertomuksia metsästystilanteissa tapahtuneissa kommelluksista tai harrastuksen kohokohdista ilmeikkään ja osavan opettajan kertomana. Epätoivoista metsästysoppaan selailua, eläintunnistusta. Koepäivänä kertausta ja luin vielä metsästyslain pykälät kerran läpi. Rohkeasti vain kokeeseen: kolmisenkymmentä kysymysta ja puolitoista tuntia aikaa ruksata oikea vaihtoehto annetuista . Virheitä kokeessa sai tulla kahdeksan ja onnistuin  kuin onnistuinkin ruksaamaan seitsemän vikaruksia. Joten läpi meni.

Oikeastaan on aika mukavaa ja tahdonkin olla Mielikki, metsän emäntä. Metsässä liikkuminen ja metsästys on, niinkuin moni muukin asia elämässä, että mitä enemmän asiasta tietää sitä mielenkiintoisemmaksi se tulee. Osaa nähdä ja kuunnella metsää ja sen elämää ihan eri tavalla kulkiessaan tutussa kotimetsässäkin. Saanut ikään kuin uuden näkövinkkelin ennestään tuttuun ympäristöön. Juuri tähän vuodenaikaan metsä on mielestäni parhaimmillaan heräämässä talven hiljaisuudesta kevään ja alkukesän iloon ja riemuun. Haluan myös osani siitä ja siksi metsä houkuttaakin puoleensa luonnon ystävää.